Muutama katkelma kirjasta
Luvusta 4:
”Horttanainen se on tyypillinen poliisi. Äärettömän skeptinen, eikä piiruakaan sivuun
asialinjalta”, Tanja päivittelee.
”Varmaan sekin jättänyt jälkensä, kun koko ikänsä on juossut vain todisteiden perässä”, Eero analysoi. ”Mitään ei voi lyödä lukkoon ilman pitäviä todisteita.”
”Tai sitten poliisiksi ei pääse, ellei ole luonnostaan sellainen”, Tanja naurahtaa. ”Skeptinen minäkin olen, mutta kummastelen mitä ne
parkkiintuneet äijänköriläät ovat voineet
pelästyä…”
Luvusta 7:
Sitä paitti ainoo helvetti mitä mä pidän mahdollisena on se suomalainen helvetti, jossa
TV:stä tulee Pekko aikamiespoikasaaga, samalla kun stereoista soi repeattina
Timo Kojon Nuku pommiin.”
Tsäpä huomaa kesken kaiken jotakin kiintoisaa: ”Kattokaas muuten tätä”, ja osoittaa
puhelintolppaan niitattua monistetta, jossa Ufojen Ystävät ry ilmoittaa kokouksestaan.
Äksä lukee pylvään ympärille
kierrettyä tekstiä: ”Uutta
tietoa metsästäjien näkemästä ufosta. Vapaa pääsy.”
Luvusta 16:
Korunainen kuiskaa äänessään kiihtymystä: ”Eläin se ei missään tapauksessa
ole. Pian tapahtuu jotakin.”
Varpu putoaa maahan. Urho ”guru” Jyrävuori kääntyy seuruettaan kohti.
Sydän lyö kiivaasti kiihtymyksestä, ja ääni innosta vavisten hän sanoo auktoriteettisen
juhlallisesti: ”Hyvät ystävät ja etsijät, saanko esitellä: TOTUUS.”
Luvusta 17:
”Turpa kiinni Tsäpä! Miten noin vanhalla jätkällä voi olla noin märät vaipat? Reijät on nyt
porattu, eikä tästä voi enää perääntyä. Antakaa se Maglite, niin mä katson
tonne sisään.”
Äksä ja Tsäpä katselevat toisiaan ja sanovat: ”No anna.”
Äksä kohottelee käsiään: ”Kato mun tyhjiä käsiä, eikö se sulla ollut?”
Tsäpä kaivelee tyhjiä taskujaan: ”Sinähän sen otit mukaan.”
Räyhällä alkavat kiilahihnat savuta: ”Älkää nyt jumankauta sanoko, että se on jääny
jonnekin. Millä teräsmieskatseella mä nyt tonne mökkiin tapitan? Pitääkö tässä
perkule tsiigailla jostain puhelinkioski, jossa vaihtaa sinipunaset trikoot päälle?”
”Joskus jossain mä näin sen lampun jonkun kädessä, mutta voi olla että muistan päin
persettä”, Äksä miettii.
”No voi jösses!
Kyl ton lauserakenteen perusteella sä muistat ihan oikein”, Räyhä huokaisee.
Luvusta 25:
"Räyhä silti miettii: Miten tolla Einolla voikin olla vastaus joka
satanan kyssäriin. Ja kaikki tulee ilman takelteluja tai miettimisiä. Tolla
itsevarmuudella myytäis varmaan jo ahvenanmaalaisillekin Suomen lippuja. Kyl
vähän täytyy jarruttaa, ettei noihin ala uskoo, mut kai se on tän
kummajaisympäristön aikaansaannosta. Joku vitun lääkärikirjaefekti.
Eino hörppää paasauksesta rutikuivaan suuhunsa
loppukupillisen teetä, ja jatkaa sitten tarinaa ”harmaiden” syntyhistoriasta:
”No kuten kerrottua..."
Omituiselta kuulostaa. Ja jos tapahtumien omituinen jatko kiinnostaa, istahda illan hämärässä nojatuoliisi kaikessa rauhassa, sammuta muut kuin lukuvalo
ja lukaise UFOHAUTA.